Melkein jo kesä

Portugalin harjoiusleiri

Vihdoin loma koitti, pakkasin matkalaukun ja lähdin reissuun (pe 27.3). Ensimmäisenä määränpääni oli päästä Katjan tykö Nurmijärvelle. Siellä minua tervehti iloinen apina ja hyvä ystäväni, kenen kanssa yhtä sun toista tullut yhdessä koettua ja seikkailtua. Nauraa sai taas kerran, jopa tietyn rajn yli. Seuraavana aamuna hyppäsin lentokoneeseen. Aamulla oli pakkasta, mutta laitoin lentkoneeseen kevyet vaatteet. Välilasku oli Saksassa, missä oli hyvin aikaa käydä vähän kävelyllä. Aurinko paistoi, ja lämmintä oli 20 astetta. Tiesin että nyt on oikea suunta. Saavuin perille Faron lentokentälle paikallista aikaa kuudelta, ja siitä taksilla matkasin San Antonioon. Ilma viileni, ja ehti tulla pimeä. Ensimmäisen illan lenkki jäi väliin, koska olin aivan väsynyt 15h matkustamisesta.

Lämmintä oli..

Ensimmäiset päivät satoi vettä, vaikka ilma oli muuten aika lämmin. Pitkiä trikoita en käyttänyt kertaakaan koko kahden viikon aikana. Juoksutreenit lähtivät sujumaan mukavasti. Kelit lämpenivät, ja sitä mukaan juoksuvauhtikin kasvoi lenkeillä. Meidän kämpässä oli parhaimmillaan kuusi henkilöä majoittuneena, joten juoksuseuraa oli tarjolla PK-lenkeille. Harjoitusleirin tavoitteena oli kilpailuvauhtisen juoksun kehittäminen. Tein neljä kovaa treeniä (vk,mk), yhden mäkijuoksuharjoituksen, kolme nopeusharjoitusta ja 1-2 pitkää/ puolipitkää lenkkiä. Siinä olivat avainharjoitukset, jonka lisäksi pk-lenkkiä palauttavana. Ylimääräiset "turisti" kilometrit pyrin karsimaan pois, ja keskittymään niihin treeneihin mitkä oikeesti kehittävät vauhtia. Juoksumaastot olivat huikeat, sillä vaihtelevaa maastoa riitti. Kovavauhtiset vedot tein 2,5km merkatulla juoksupätkällä. Urheilijoita oli koko ajan liikkeellä; juoksijoita, maratoonareita, triathlonisteja ja kuntoilijoita. Kilometrejä kertyi 236,5km juosten. Varsinkin viimeinen viikko oli hyvin helteinen. Muutamana aamuna piti lähteä jo aikasin treenaamaan, koska oli tulossa niin kuuma päivä. Vietin aikaa uima-altaalla, nukuin päiväunia ja nautin hyvästä seurasta. Oikeastaan oli niin kivaa, että kaksi viikkoa meni ihan liian nopeaa enkä olisi halunnut lähteä kotimatkalle. Palasin sateiseen Mikkeliin, eikä maanantai aamuna tietokone startannut ekalla yrittämällä :)

Kävin lautalla Espanjan puolella. Ja ylipäätänsä ensimmäistä kertaa siellä.

Viimeksi kun olen lakannut kynsiä, niin siitä oli ikuisuus.. :)

Lomaan kuului myös hattu ja lasit.

Söin ensimmäistä kertaa Sushia, ja siitä tuli vähän ähky :)

SM-maantiejuoksu Vierumäki
Leirin jälkeinen viikko meni nopeaa, ja yritin palautua parhaalla mahdollisella tavalla pääsiäislauantain puolimaratonille. Kävin uimassa ja tein kevyttä pk-lenkkiä juosten. Maastoreitit olivat ehtineet sulaa Mikkelissä. Torstaina juoksin vähän reippaammin, ja perjantaina taas palauttelin ihan kevyesti 6km. Olo tuntui hyvältä, ja lähdin luottavaisin mielin lauantaina juoksemaan tavoitteena 1.30 alitus. Noin 14km:n paikkeille matka taittui tavoitevauhdissa, mutta sitten lähti askel hyytymään. Reitti oli tasainen, mutta haastava. Välillä puhalsi vastatuuli, ja osa reitistä meni "kumpuilevana" golf kentän päälle vedetyllä asfaltilla. Loppuaika oli 1.32.40, ja ennätyksestä lähti vaivaset 11 sek. Kesä on vasta aluillaan, vauhti vielä tästä kovenee ainakin kisojen ja kovien treenien kautta. Puolimaraton on matkana haastava. Pitää osata juosta maltillisesti kovaa alusta asti, ja samalla myös kestää sitä raastamista pidempään kuin esim. kympin kisassa ja toisaalta myös onnistuneessa maratonissa mennään liki 30km hyvävoimaisena.
Entäs sitten?
Viimeiset 1,5 vuotta on ollut helppo panostaa urheiluun, koska olen tehnyt säännöllistä päivätyötä MAMK:lla. On ollut luontevaa juosta ja urheilla, koska se on hyvää vastapainoa työlle ja helpottanut paljon pikkukaupunkiin sopeutumista. Nyt ollaan kohta toukokuussa, enkä tiedä vielä missä elämä jatkuu heinäkuun jälkeen. Muutoksia on kuitenkin luvassa, mutta mitä ja koska, niin selkiää lähikuukausina. Olen miettinyt paljon millaista työtä haluan tehdä ja asioita jotka saavat minut hyvälle tuulelle - töissä, arkena, viikonloppuina.. vielä kun ne saisi mahtumaan samalle paikkakunnalle :) Kyllähän elämä heittelee sinne ja tänne, mutta itse päätän minne menen.