Teivo Cup 22.2.2014

Perjantaina auton nokka kääntyi kohti Tamperetta. Ajelin Pajulahden kautta, koska halusin hyödyntää samalla automatkan hyvän nopeustreenin tekemiseen sisähallissa. Mikkelissä oli ainakin vielä viime viikolla tiet jäässä tai sohjossa. Nyt on luvattu plussakeliä usealle päivälle, joten eiköhän tiet ala siitä sulaan. Mukavasti katkasee ajomatkaa Tampereelle, kun poikkeaa vähän treenaamassa. Verryttelin ulkona noin 6km, ja siihen päälle tein liikkuvuus ja koordinaatioharjoituksia hallissa. Sitten juoksin nopeusvetoja kävelypalautuksella. Yritin juosta lujaa, mutta rennosti että olisin seuraavana päivänä iskussa. Hölkkäilin päälle pari kilsaa loppuverryttelyksi ennen kuin jatkoin matkaa Valkeakoskelle Hannan ja Akin tykö. Pikkumies piti komentoa, ja oli taas kasvanut kahden kuukauden aikana.

Lauantaiaamuna tein lyhyen aamuverryttelyn. Sain houkuteltua Hannan mukaan :) Toivon mukaan kokemus oli positiivinen märästä lumesta ja vesisateesta huolimatta. Teivo Cupin startti oli klo 12. Sitä ennen verryttelin lisää - juoksin noin 6km, liikkuvuutta ja nopeusvetoja. Jalat tuntu vähän kankeilta alkuun. Se on kumma, kun jalat alkaa vasta toimiin kun kiskasee nopeusvetoja ja ottaa trikoille. Olen huomannut, että "paksuilla" hiihtohousuilla ei kannata juosta. Ne kiristää persuksista. Kilpailu lähti käyntiin pehmeällä, loskaisella alustalla. Tuntui että Ice Bugit uppos ja pyöri siinä sohjossa. Ensimmäinen kilsa taittui n. 4.05, ja mietin että ei muuten kulje. Toinen kilsa mentiin osittain loivaan alamäkeen, ja yritin saada siitä vauhtia. Juoksua alkoi tuntua paremmalta. Noin kolmeen kilometriin tuntui hyvältä. Sen jälkeen puskettiin taas ylämäkeen, ja pahalta se tuntui niinkuin pitääkin. Olin naisten sarjassa neljäs. Kun pääsin maaliin, niin lähdin samantien verryttelylle. Olin tyytyväinen juoksuun, vaikka aika painui 20.29 (4.06 min/km), mutta pehmeä alusta vaikuttaa yllättävän paljon.

Harjoittelin viime viikolla jo normaaliin tapaan. Keskiviikkona tein reippaan VK-harjoituksen ulkona. Tiet olivat osittain jäistä sohjoa, mikä hieman hidasti menoa. Mutta eipä ärsyttänyt yhtään, päinvastoin tiellä oleva hiekka ja jää narskui pitävien tossujen alla. Olotila on aivan eri kuin viime kuussa. Pistää oikein ihmettelemään että mikä siinä tammikuussa aina tökkii? Tuntuu, että juoksu kulkee taas, ja saan uutta "draivia" lisääntyvästä valosta. Minun etelän reissu tulee ihan kohta. Kesän kilpailut odottavat. Nyt pää kylmänä innostuksen keskellä - on taas kotoisa olo :)

Noin kahden kilometrin kohdalla menossa. (kuva: http://teivostayers.blogspot.fi/)

      

Jälkiverryttelyä jokunen kilsa.. (kuva: http://teivostayers.blogspot.fi/)

Poikkeus sääntöön

Olen tunnollinen harjoittelija, ja pidän harjoitteluun liittyvistä "hyvistä" rutiineista. Minulla on suosikkitreenit; esimerkiksi keskiviikkona saan juosta kovaa ja sunnuntaina pitkään tai jonain päivänä saan kaverin mukaan. Kestävyysurheilussa vuosi voidaan jakaa erilaisiin harjoituskausiin, jolloin treeneissä painotetaan tiettyjä asioita. Harjoitusviikot eivät ole kuitenkaan identtisiä kuukaudesta toiseen, vaan tulee helppoja viikkoja sitten taas 2-3 kovaa viikkoa. Ylipäätänsä ohjelmaa olisi hyvä päivittää 2-3 kk välein, koska keho tottuu ärsykkeisiin ja vauhteihin. Ideaalitilanteessa helpon viikon jälkeen kroppa tuntuu tosi palautuneelta, ja viikonlopun mahdollinen kilpailu menee hyvin - ennätysvauhtia tietenkin :)

No tällä kertaa, minun kilpailuni helpon viikon sunnuntaina 9.2 meni penkin alle. Kyseessä oli minulle alimatka, 3000m hallissa. Juoksin kaksi viikkoa aikaisemmin 11.22 ja nyt 11.45. Lopussa iski luovutusmieli, ja askel hiipui. Tuntui pahalta, kun juoksu ei kulkenut. Urheilu on välillä pettymyksiä, onnenkyyneleitä ja kaikkea siltä väliltä. Saatoin myös lähteä hieman liian kovaa, mutta kun maitohapot iskee niin lihakset kangistuu. Matka on minulle lyhyt, mutta silloin se tuntuu pitkältä kun hapot jyllää jaloissa. Lyhyt ja kovaa irtiottokykyä vaativa matka on rehellinen mittari kehon sen hetkisestä ylikuormitustilasta. Kun siihen reagoi heti, niin voi päästä helpommalla. Ihmisen keho ja mieli ovat välillä ihmeellisiä. Nuorena likkana painoin treenejä meneen "tasasella moodilla" kuin kone, vaikka joskus tuli ylikuntoa. Sieltä ajoilta ovat varmaan peräisin silti sitkeyteni ja peruskuntoni pohja. Nykyään on enempi tunnetilat ja itsensä kuuntelu mukana. Kun tavoitteet kovenee, niin tekeminen muuttuu "herkemmäksi". Välillä on niin eurofinen olo, ettei edes kengät kastu vaikka loskassa juoksee. Sitten tulee päiviä kun treeniä tehdessä riepoo pakkanen, auraamattomat tiet ja jäljelle jäänyt huono juoksumatto. Pitää osata olla kriittinen harjoituksia ja kilpailuja kohtaan - milloin ei kulje, mistä se johtuu, onko lihakset jumissa jne. Toisaalta jos joka kerta säälii itseään aamulenkille lähtiessä tai kovien treenien alla, niin eihän ikinä pääsisi mihinkään. Silti sanotaan, että harjoitteluhaluttomuus on merkki myös jostakin. Uskon eniten positiivisen ajattelun voimaan ja rohkeuteen. Positiivisuus on minulle melko luonteenomaista, tai ainakin tavoitetila joka päivälle. Joskus se katoaa, vaikka asiat olisivat tässä hetkessä hyvin. Jos on rehellinen itselleen, niin pystyy ajoissa tunnistamaan kropan ja mielen singaaleja. "Ennemmin kokeilen kuin kadun" on yksi toimivista motoistani. Rohkeus voi olla myös sitä, kun uskaltaa tehdä poikkeuksia harjoitusohjelmaan, keskeyttää väsyneen treenin tai pitää ylimääräisiä lepopäiviä. Se on vaikeaa, mutta kokoajan opetellaan lisää. Olen kiitollinen, että minulla on hyvä valmentaja ohjaamassa näissäkin asioissa.

Pidin toisten helpon viikon edellisen perään. Viime viikko kului erilaista liikuntaa tehdessä. Kävin uimassa, vesijuoksemassa, spinningissä, Balance-tunnilla ja vähän juoksemassa PK:ta. Yritin rentouttaa mieltä ja kehoa. Uinti on vaan niin kivaa, uudessa on haastetta ja se lämmittää. Haluan oppia uimaan oikein kroolia. Ihailen kilpauimareita ja triathlonisteja, jotka menevät lujaa kauniilla tekniikalla.

Huamenna Tampereelle :) Anotaan (lenkki)seuraa?

P.S Tänä aamuna tuli taas yksillä Nike-tossuilla mitta täyteen - pohja alkoi repsottaan :D 

Harjoittelun seurannasta

Rakas harjoituspäiväkirja.. 

Viimeisin kirjoitus oli melko numeropainotteinen. Teen kuukausiseurantaa harjoittelustani. Se kertoo rehellisesti mihin suuntaan mennään, mitä on tullut tehtyä ja kuinka vauhdit kehittyvät niin harjoituksissa kuin kilpailuissakin. Tuon lisäksi täytän päivittäin harjoituspäiväkirjaa. Useasti juoksijat laskevat harjoittelussaan kilometrimäärää, ja hiihtäjät vastaavasti laskevat harjoitustunteja. Miten sitä treenaamistaan kukin mittailee ja arvioi, niin tapoja on monia. Toki minuakin kiinnostavaa kilsat, tunnit ja montako harjoitusta on viikossa. Toista urheilijaa tai kuntoilijaa voi motivoida mahdollisimman suuren treenimäärän kokoaminen. Onhan se totta, että harjoittelu on kivaa - kyllä siitä minäkin tykkään paljon. Ilman harjoituspäiväkirjaa olisi vaikea pysyä perässä, ja todennäköisesti sokeutuisin omalle tekemiselleni. Esimerkiksi tammikuu tuntui juoksumäärällisesti vähemmältä kuukaukaudelta, mutta kun vilkaisi "muistiinpanoja" niin oli kertynyt 437km juoksua. Tällä hetkellä kuitenkin ykkösenä on vauhtien kehittyminen, suorituskyvyn ylläpito ja palautuminen. Mihin oikeastaan tarvitsen 600h treeniä vuodessa jos en kehity? Jos asiaa miettii nyt kilpaurheilijan näkökulmasta, mutta sanoisin että teen asioita joista pidän. Tuo tuntimäärä tekee viikkoa kohden 11,5h koko vuoden ympäri keskiarvolta. Sitten kun huomioi pari sairaspäivää, maratonille valmistautumisen ja niistä palautumiset.. Eikös se ole se hyötysuhde, monta prosenttia tosta määrästä tekee kehittymiselle otollisimmassa tilassa eli palautuneena, tressittömänä, hyvin nukkuneena, oikealla asenteella ja ylipäätänsä tietää mitä tekee ja miksi jne..?

Helppo viikko ja pm-hallit sunnuntaina

Kahden reippaamman treeni viikon päätteeksi olen pitänyt taas helppoa viikkoa. Helppoa PK-juoksua, spinningiä ja uintiakin on mahtunut viikkoon. Tänään meinasin tehdä nopeustreenin, ja huomenna verryttelyä/ PK:ta. Huomaan että olen helpoilla viikoilla uneliaampi ja jopa flegmaattisempi, mutta se ilmeisesti kuuluu palautumiseen. Juoksen sunnuntaina Lahden Ahkeran kansallisissa pm-halleissa 3000m. Josko siellä sitten irtoisi hyvä juoksu kun nyt malttaa, ja saa taas mukavaa lisäbuustia. Kyllä se niin vaan on että "innokkaimmatkin" tarvitsevat sitä potkua välillä lisää.

Treeni-intoa ja hyvää tulevaa penkkiurheilujaksoa! ;)

Tammikuun luvut

Tammikuun tekemiset numeroina.

..Ja ne tehotreenit omanaan :)