Lokakuu 2013

Juoksijoille on tyypillistä, että kilpailukauden jälkeen pidetään noin 2-4 viikkoa ns. ylimenokautta. Omalla kohdallani tämä siirtymä kilpailukaudesta ensimmäiseen peruskuntokauteen on ajottunut juuri viimeisen maratonin jälkeiseen aikaan. Ylimenokaudella on oleellista antaa mielen levätä ja harrastaa liikuntaa ilman harjoitusohjelmaa tai levätä kokonaan. Ensimmäisellä viikolla lepäsin pari päivää, ja sen jälkeen siirryin harrastamaan muita lajeja; uinti, pyöräily, sauvakävely, ryhmäliikunta ja lihashuolto. Nyt olen jo hieman juoksennellut, ja se tuntuu kevyeltä. Viikko ennen maratonia syntyi lapaset, ja viikko jälkeen säärystimet. Nyt on tulossa pipo! En muistanut enää kuinka siistiä on keinua maaston mukaan fillarin selässä. Parasta on se kun lähtee, ja unohtaa ajankulun metsässä. Aktiivinen elämä pitää minut virkeänä, enkä olisi minä jos makoilisin illat sohvalla. Tämä on ollut poikkeuksellinen maratonista toipuminen, sillä mieleni on edelleen hyvä eikä sitä normaalia tyhjyyden tunnetta/ masennusta tullut.

Olen miettinyt mennyttä kautta, ja suunnitellut tulevaa. Mikä meni hyvin, mitä kehitettävää jäi, mitkä ovat tulevat tavoitteet kaudelle 2014? Olen pohtinut aikatavoitteita, tehnyt pientä budjettia ja vähintäänkin haaveillut myös harjoitusleiristä lopputalvesta/ keväällä Portugalissa. Jos innokkaita juoksijoita löytyy mukaan, niin minuun saa ottaa yhteyttä. Yhtä tärkeää kilpailullisten tavotteiden lisäksi on edelleen säilyttää tekemisen mielekkyys, into ja hauskuus.

Ainiin, sain palautetta että pitäisi kirjoittaa blogiin välillä jotain muuta kuin urheilua. Jos alotan sillä, että kerron mitkä kymmenen asiaa ovat minulle tärkeitä/ saavat hyvälle tuulelle (eivät ole järjestyksessä).

1. Aurinko
- Kaikki vuodenajat ovat kauniita kun paistaa aurinko.
2. Aamut
- Olen aamuihminen. Herään melkein aina pirteänä, ja nousenkin samantien. Useasti lähden myös lenkille. En jaksa teeskennellä nukkuvaa, jos ei väsytä.
3. Musiikki
- Kuuntelen musiikkia kaikenaikaa (autossa, pyörän selässä, treenatessa, kaupassa jne.)
4. Päiväunet
- Mikään ei voita viikonlopun kiireettömiä päiväunia
5. Juokseminen
- Yksin, kaksin ja porukassa. Asfaltilla, maastossa, metsässä. On aivan sama, kunhan saan toteuttaa tätä harrastusta ja kilpailla terveenä.
6. Ystävät, kaverit ja hyvät tyypit
- Ilman toisia ihmisiä olisi tylsää. Välillä on aikoja, kun ne niitä on lähettyvillä vähemmän. Toisaalta laatu korvaa määrän :)
7. Keskustelu 
- Tykkään puhua, kuunnella, pohtia, analysoida, nähdä asioissa hyvät ja huonot puolet. Se on se vuorovaikutus.

8. Uuden kokeilu/ innostuminen
- Impulsiiviselle luonteelleni on tavainomaista innostua ja kokeilla, eikä tämä rajoitu pelkästään urheiluun. Saatan myös toteuttaa päähänpistoni paljoakaan miettimättä, ja todeta ettei toimi tai ei huvitakaan mutta silloin on kokeiltu.
9. Hyvä ruoka
- Kun treenaa paljon, niin myös ruoka saa maistua ja viedä nälän pois.
10. Olla sujut itsensä kanssa
- Olisi vaikeaa olla onnellinen, jos olisi kaikenaikaa riittämötän olo. En ole elämänhallinnan mestari tai jokahetki tyytyväinen kaikkeen, mutta pääsääntöisesti mulla on jokapäivä hauskaakin ja teen asioita vähintäänkin suurella intohimolla :D
11. Elokuvat 
- Vuokrattuina, telkkarista tai elokuvissa käynti. Hyvä elokuva saa unohtamaan kaiken muun ja pistää miettimään- hyvässä tai pahassa.
12. Sauna

Taidan jatkaa tätä listaa, kun jokin tulee mieleen. Täältä löytää keinot pahan päivän varalle- olkaa hyvä! ;)

Vantaan maraton 2013

Kuukausi takaperin sain kokea ensimmäistä kertaa maratonin kurjemman puolen, kun jouduin keskeyttämään SM-maratonin vatsavaivojen vuoksi. Hetken aikaa se tuntui omassa päässäni epäonnistumiselta, ja siltä kuin kova työ olisi mennyt hukkaan. Meni viikko tai kaksi, niin olin taas fyysisesti ja pääkopallisesti sama nainen kuin aikaisemmin. Kelit muuttuivat viileämmiksi samaan aikaan kuin käynnistelin taas kovempaa harjoittelurupeamaa Vantaan maratonia varten. Vasemman jalan akillesjänne kipeytyi hieman, ja ehdin jo huolestua. Vietin kolme päivää juoksematta, ja otin kaikki viisaat neuvot vammojen hoidosta vastaan. Sen viikonlopun olin miltein kokopäiväinen jalkojen hoitaja - tuli seisoskeltua kylmässä järvivedessä, hierottua, venyteltyä, rullailtua ja leikittyä kinesioteippausten kanssa. Kävin kerran uimassa, ja sitten useamman kerran uudestaan. Vaihtelua on löytää jokin uusi laji, johon voi hieman hullaantua, opetella tekniikkaa ja ennenkaikkea käyttää palauttavana/ korvaavana harjoitteluna. Akillesjänne parantui ja pääsin jatkamaan juoksemista. Kävin Pieksämäellä juoksemassa 6.10 Osmon Superhölkässä 1/4 maratonin aikaan 43.14, jonka jälkeen taas kevenneltiin Vantaan maratonille 13.10. Viimeisen viikon aikana juoksin hieman enemmän mitä normaalisti viimeisellä viikolla ennen maratonia. Ei huono vaihtoehto, jää se turha vouhottaminen vähemmälle.

Mitä miettii kun juoksee maratonia? 

Eilinen lähtölaukaus pamahti klo 11, ja sitten taas mentiin. Kun lähtö on tapahtunut, niin se on ikäänkuin yksi helpotus, koska silloin pääsee jännittämisestä eroon. Alkuhan tuntuu aina hyvältä, ja ensimmäiset kilometrit tuppaa mennä joka kerta hieman rivakammin mitä tavoitevauhti on. Eilen maltoin mieleni, ja ensimmäinen neljännes meni tosi helposti tavoitevauhtia eli 4.30 min/km. Keli oli sopivan viileä, eikä minun tarvinnut paljoakaan juoda tai ottaa geelejä. Reitillä puhalsi paikoin vastatuuli, ja se entisestään peitti hikoilua. Kolmeenkymppiin asti juoksu taittui hyvällä rytmillä ja rennosti. Tiesin olevani naisten sarjassa toisena, ja juoksemassa kohti omaa tavoiteaikaani. Kaveri vieressä huikkasi, että pidetään sama tahti viimeisellä kierroksella. Kun kysytään, että mitä miettii maratonia juostessa, niin minä  vastaisin että keskityn juoksemaan tavoitevauhtia mahdollisimman rennosti ja taloudellisesti. Se on tietenkin aina plussaa, kun väsyneitä selkiä tulee vastaan ja jos pääsee kokemaan ohittamisen riemua. Minua ainakin ärsyttää joka kerta, jos lopussa joku menee ohi. Maratonilla viimeinen kymppi on sellaista puskemista, jossa otetaan loput mehut irti. Vauhti hieman hiipui, mutta maaliviiva ylittyi ajassa 3.11.39. Jalkoihin sattui, mutta päällimmäisenä tunsin suurta helpotusta ja onnistumisen tunnetta. Nämä ovat niitä antoisia hetkiä, minkä takia on intoa harjoitella päivästä toiseen ja haastaa itsensä. Se riittää johonkin asti, että on intoa juosta. Kiitokset lähtee minun asiantuntevalle valmentajalle, mukavalle juoksuseuralle ja kätevälle hierojalle!! :)

Teippi ei tahtonut pysyä mukana.