SM-Maraton 2013 ja Plan B

Viime lauantaina juostiin Jyväskylässä Finlandia maratonin yhteydessä SM-maraton. Olin lähtöviivalla itsevarma, niinkuin kuuluukin olla aina kisaamaan lähtiessä. Valmistautuminen oli sujunut hyvin, olinhan tehnyt ennätyksiä lyhyemmillä matkoilla koko kesän ja kahden viikon viimeistelyjakso oli sujunut kivasti. Viimeisillä lenkeillä oli meno sen tuntuista, että kun kiihdytin nopeusvetoa ylämäkeen, tuntui kuin olisin lasketellut loivaan alamäkeen. Kilpailussa juoksin aikatavoitteen mukaisesti ensimmäisen puolikkaan 1.34.30. Keli oli upea, ihmiset kannustivat reitin varrella ja juuri minua varten oli lähtenyt mukaan huolto-ja kannustusjoukkoja. Puitteet hyvälle juoksulle oli paremmat kuin koskaan. Puolen välin jälkeen n.23-24km kohdalla erään juottopisteen jälkeen jysähti pistos/ kramppi vatsaan. Ajattelin, että tämä menee vielä ohi. Keli oli kuuma, ja minun oli pakko saada juotavaa edes hieman kurkusta alas joka juotossa. Vauhti alkoi hiipua, eikä pistos hellittänyt. Olin etukäteen suunnitellut, että juuri 15-18km ennen maalia saa alkaa laittamaan itseään likoon oikein toden teolla. Jaloissa oli voimia, tunsin pientä nestehukkaa (kuuluu asiaan), mutta vatsaan vaan sattui. 30km kohdalla olin vielä jossain aikataulussa - mutta vaikka kuinka yritin niin juoksemisesta ei tahtonut tulla mitään. Jatkoin vielä 5km, ja sen jälkeen minun ratkaisuni oli jättää juoksu kesken. Jos en pysty täysipainoiseen juoksuun, niin minulle ei riitä SM-kilpailussa kipeellä vatsalla juostu sinnepäin aika. Nappasin numerolapun irti, ja olin lakannut hikoilemasta, varmaan hieman kalpea ja jalat tuntuivat kankeilta. Oli sellanen tyhmä, pettynyt ja tyhjä olo kävellä suihkuun.

Aina urheilussa ei kaikki mene niinkuin suunnittelee. Minä selvisin lauantaista kohtalaisen hyvin, koska sille päivälle oli sovittuna ohjelmaa. Ja kun on kivoja ihmisiä ja mukavaa tekemistä, on ikäänkuin pakko skarpata. Tietenkin heti ensimmäisenä mietin, että lähden vielä yrittämään maratonin ennätystä myöhemmin syksyllä. Kun on uutta suunnitelmaa, niin sen avulla pääsee jo hyvin PITKÄLLE. Se auttaa paljon, kun on ihmisiä joille voi asiasta vähän jauhaa :) Vaikka kuinka väänsin ja käänsin, niin ei se harmitus kuitenkaan heti hetkessä mennyt. Sunnuntaina mua väsytti ja otti pattiin; nukuin ja olin sisällä omissa ajatuksissani koko päivän vaikka ulkona oli ihana keli. VIRHE. Maanantaina lähdin työmatkalle Belgiaan, ja se toi mukavasti muuta ajateltavaa. Ihastuin vallan Leuvenin kaupunkiin, enkä olisi halunnut lähteä kotimatkalle niin pian. Päivä toisen jälkeen on harmittanut vähemmän, jalkoja ei enää särje, olen päässyt lenkkeilemään ja suunnitelma B Vantaan maratonista 2013 vaikuttaa hyvältä. Joku sanoi joskus, että onnellisuus on sitä kun ei koko aikaa vituta, niin kyllä se näin on ainakin tällä viikolla mennyt. Kokonaisuudessaan viimeinen viikko on pitänyt sisällään paljon mukavia asioita, joita ei kannata peitota yhdellä pieleen menneellä juoksulla.

Tästä jotain opittavaa:

- Harrastuksen pitää etupäässä antaa mielihyvää ja vahvistaa eikä masentaa. Kuitenkin pieni "ravistelu" tekee joskus hyvää 
- Kun ottaa hieman rennommin asiat, niin lopputulos voi olla parempi -> vatsa ei tykkää liiasta jännittämisestä?
-  Vuoden 2013 aikana Suomen rajojen sisällä on arviolta 500 marartontapahtumaa, maantiejuoksua, ratajuoksua, hölkkää tms. - jos yksi menee pieleen niin tulee seuraava tai sitten voi lähteä ulkomaillekin kisaamaan :)
- Juokseminen tuntuu erityisen hyvältä muutaman päivän tauon jälkeen, eikä ollut käynnistysvaikeuksia

Tästä mennään taas eteenpäin ja kasvetaan juoksijana ja ihmisenä! :)