Viikko 47

Viikko lähti käyntiin maanantain hiihtolenkillä Rantakylän ensilumenladulla. Latu (1,4km) oli ihan kohtalaisessa kunnossa. Viikonlopun myrsky oli roskannut baanaa, mutta pimeän aikaan viime talvelta varastoitu lumi näytti suurinpiirtein valkoiselta ja ladun muotoiselta. Tuuppasin reilun tunnin verta PK-sykkeillä tasatyöntöä/ perinteistä. Ylävartalon voimatasot olivat sulaneet kesän ja syksyn lenkkipoluille - ei haittaa juuri yhtään. En ole enää hiihtäjä. Toisaalta olen nyt hieman kevyempi, jolloin niin juoksu kuin hiihtokin on helpompaa. Tiistaina oli vuorossa aamulenkin lisäksi juoksumatolla reippaampaa vauhtia, ja siihen päälle voimaharjoitus punteilla. Kun on hidas sytytys, niin täytyy käydä ihan kuumana ennen kuin alkaa nosteleen rautaa;) Keskiviikko ja torstai lähti käyntiin 7-8 km aamulenkillä. Keskiviikkona juoksin 5km verryttelyiden lisäksi kympin VK:ta eli vauhtikestävyyttä, jolloin sykkeet pyörivät aeroobisen ja aneroobisten kynnysten välissä. Tuntui helpolta ja kevyeltä siihen asti kunnes tie meni mustaan jäähän ja pito hävisi lenkkarin alta. Torstai-iltana tempasin lumisateessa reilun kympin, ja siihen päälle kotona kuntopiiriä puoli tuntia kehon omalla painolla. Perjantaina en aamulenkkeillyt, käänsin vaan kylkeä ja jatkoin unia. Viikonloppu alkoi melkein jo perinteen mukaan Kalevankankaan maastoissa. Lauantaina tein aamulla kilpailupäivän aamuverkan eli noin 5km kevyttä PK:ta herättyäni. Sen jälkeen taas puurot napaan, ja suuntasin Mikkelin talvijuoksusarjaan kympin kisaan. On kivaa, kun täällä on vireää juoksutoimintaa talvellakin. Ennen kisaa tein reilun alkuverkan n.4-5km sisältäen 5*100m nopeusvetoja. Sama juttu kuin ennen punttia, lämpösenä pitää olla ennen kuin lähdetään tahkoamaan. Ensimmäinen 5km Rantakylästä Otavaan taittui 20.27. Teki tiukkaa, reitti oli mäkinen ja maitohappoja tuli nousuissa lihaksiin. Alamäkeen koitin vaan rullata rennommin mutta lujaa. Tavoittelin 41.00 alitusta, mutta viimeisen puoliskon ylämäet ottivat koville ja loppuaika oli 41.25. Samalla syntyi uusi reittiennätys - lämmitti mun mieltä. Kiitos Kapalle peesistä, tsempistä ja juoksuseurasta. Kilpailun jälkeen verryttelin muutaman kilsan fyysisesti tönköillä, mutta henkisesti kepeillä jaloilla. Illemmalla palkitsin itseni käymällä elokuvissa katsomassa 3D The Gravity elokuvan. Siinä oli sanomaa, jännitystä ja pisti taas ajattelemaan. Sunnuntai aamuna sitten lumisateessa reilu 20km pitkää PK-lenkkiä ihan ok jaloilla. Ei tunnu niin pimeältä kun on lunta, vaikka se vähän hidastaa juoksuvauhtia ellei ole Icebugit jalassa. Marraskuuta ei ole kuin muutama hassu päivä.

Tämä alkanut viikko on helppo/ palauttava viikko treenien osalta. Helpolla viikolla harjoitukset ovat hieman eri tyyppistä; palauttavaa PK:ta, lihashuoltoa mutta toistakin ääripäätä eli terävöittävää treeniä. Perjantaina on pikkujoulut, jonne aijon osallistua täysin voimin :)  Huomenna menen taas hiihtämään. Eilen illalla kaivoin voitelutelineen, ja laitoin pitkästä aikaa suksia kuntoon. Sain jonkinlaisen suksi inspiraatiokohtauksen kun katselin Suomen Cup:n kisoja telkkarista. Hiihtoaikoina väsyin eniten suksien voiteluun, mutta siitä on ollut hyötyä että osaan tehdä sen itse. En halua olla riippuvainen kenestäkään kun haluan jotain tehdä. Silloin on myös turha valittaa ettei suksi toimi, jos ei osaa itse voidella edes yhtään. Hiihto on hyvä harjoitusmuoto juoksun lisäksi, koska siinä saa tehtyä hyvää peruskestävyystreeniä ilman että tarvii pelätä rasitusvammoja. Odotan, että pääsen testaamaan Urpolan lenkin luistelusuksilla. Kalevankankaalla on tasaisempaa, ja siellä voi hyvin pistellä tasatyöntöä ja näin kehittää keski- ja ylävartaloa.

Nyt kun voi jo melkein sanoa, että talvi on täällä niin alotin tekemään villasukkia joihin tulee paljon värikästä raitaa ja pinkkiä! :D ...sanon SORONOO!  ;)

http://www.youtube.com/watch?v=YLuw9vfROYQ

Hyvää viikkoa!

Kipa

Viikko 46

Tavoitteena nopeampi 

Marraskuun toinen viikko on pitänyt sisällään hyvää perustreeniä; PK-juoksun lisäksi voima- ja nopeusharjoittelua, liikkuvuutta, lihaskuntoa, VK-juoksua, alimatkaharjoittelua radalla, rivakan pitkän lenkin ja spinning tunnin. Tiistain uimiset jäivät melko lyhyeen, mutta altaassa tuli polskittua ehkä 25min ennen poreallasta ja saunomista. Olen lisännyt peruslenkkeihin hieman vauhtia lisää, mutta aamulenkit tulee tehtyä edelleen melko rauhassa alle 130 sykkeillä 5.30 min/km tuntumassa. Juoksukelit ovat olleet vielä vuodenaikaan nähden hyvät - kaatosateilta, rännältä ja liukkailta teiltä on saaanut pääsääntöisesti välttyä, tai sitten en ole vain antanut niiden lannistaa. Tämän sunnuntaiaamun pitkällä lenkillä oli niin kova tuuli, että metsässä kaatuili puita siitä ohi juostessa. Eilen iltapäivällä tein harjoituksen Mikkelin urheilukentällä juuri ennen pimeän tuloa. Verryttelyn suht reipasta vauhtia 4km, jonka jälkeen radalla 20*200m puolen minuutin palautuksella. Juoksu tuntui tosi helpolta, eikä syke ehtinyt 200m pätkän aikana liiemmin nousta vaikka laskin että keskivauhtini tähtäisi ratakympillä ensi kesänä reilusti alle 38min loppuaikaan, ja Kalevan kisoihin päästään A-luokan tuloksella 38.45. Verryttelin kotiin toiset 4km niin hyvillä fiiliksillä, että olisin voinut tempasta toisen samanlaisen treenin putkeen. Minun urheilullinen tavoite vuodelle 2014 on siis nopeuden lisääminen, ja sitä kautta saavutetut ennätykset 10 000m aina maratoniin asti. Henkisesti sitkeä ja fyysisesti kestävä olen ollut enemmän tai vähemmän aina, mutta perusominaisuuksiltaan melko hidas. Nyt kun olen vielä nuori mimmi, haluan kehittyä myös lyhyemmillä matkoilla (maastojuoksu, ratakymppi, puolimaraton). Maratonin kokeminen on ihan omaa luokkaansa, mutta ehdin juosta niitä vaikka seuraavat 15 vuotta ja senkin jälkeen vielä kehittyä ainakin Triathlonissa ;) 

Kokkola Material Week ja lujitemuovipäivät

Keskiviikko aamuna lähdettiin ajamaan Mikkelistä Kokkolan suuntaan lujitemuovipäiville. Asuin kaksi vuotta sitten Kokkolassa diplomityötä tekemässä luonnonkuitukomposiitteihin liittyen, ja kaikkien mutkien jälkeen kävi niin että biokomposiittien parissa teen tutkimustyötä Mikkelin Ammattikorkeakoulussa. Usein minulta kysytään mitä ovat biokomposiitit, niin kansankielellä ne ovat samaa tavaraa kuin esimerkiksi lasikuituveneet tai hiilikuitusauvat- tai mailat, mutta kuituna on käytetty luonnonkuitua esimerkiksi pellavaa. Pointtina on saada siis "vihreämpiä" komposiittituotteita mailmalle. Kokkolassa kävi selvästi ilmi, että näistä materiaaleista ollaan koko ajan enemmän kiinnostuneita teollisuudessa ja niitä ollaan tutkittu jo pitkään. Tämänkaltaisia asioita miettiessä ja tutkiessa kuluvat minun työpäiväni Patteristonkadulla. 

Kokkolan vierailu oli kaikinpuolin mukava. Näin vanhoja työkavereita, ja tapasin myös uusia ihmisiä. Molempina iltoina osallistuimme tapahtuman järjestäjän tarjoamaan iltatilaisuuteen, missä oli tarjolla hyvää ruokaa ja juomaa. Ehdin myös käydä juoksemassa mun vanhoilla suosikkireiteillä Roskarukalla ja Santahakassa. Kotimatkalla nukahdin autoon, tuli kuitenkin oltua menossa aamusta iltaan. Mikkelissä ehtii aina levätä, mutta Kokkolassa ei :)

Useasti lauantain kovatehoisempi harjoitus/tai kilpailu ja sunnuntain pitkä lenkki rytmittävät mukavasti minun viikonloppuja. Sitten saa tietenkin nukkua päiväunet, kun siihen on mahdollisuus. Ja tehdä hyvää ruokaa. Vielä muutama vuosi sitten tälläinen oleilu ja hengailu oli minulle täysin vierasta, tai kun tarkemmin mietin niin on ollut aika harvinaista aina ennen Mikkeliin muuttoa. Kolmas tavoite, vikkelien jalkojen ja vihreiden muovikippojen lisäksi, on keksiä vielä jotain mielekkäämpää tekemistä vapaa-ajalle (töiden ja treenien ulkopuolelle).

Reipasta alkavaa viikkoa!

Manse viikonloppu ja marraskuun treenibiisejä

Vietin mukavan viikonlopun Tampereen suunnalla. Kolmen kuukauden jälkeen oli hyvä syy lähteä ajelemaan hämeeseen, koska tälle viikonlopulle osui 15km testijuoksu, ystäväpariskunnan tuparit ja isänpäivä. Lähdin perjantaina ajoissa liikenteeseen, ja matka taittui vesisateessa. Olin aamulla käynyt uimassa 45min, ja tarkoitus oli tehdä kevyt PK-juoksu/ verryttely perille päästyä seuraavan päivän testijuoksua varten. Se jäi kuitenkin tekemättä, koska matkanteko venyi ja tuntui että oudokseltaan harmaassa kelissä ajaminen vei minusta puhdin pois. Perille päästyäni kävin kauppakeskus Elossa hakemassa 50€ lahjakortille pientä vastinetta, ja reilun iltapalan jälkeen olin valmista kauraa nukkumaan.
Lauantai aamunna tein 5-6km aamulenkin, ja söin kaurapuuroa aivan kuin kisa-aamuisin. Ei ole olemassa kisoja tai kovia harjoituksia ilman aamulenkkiä, sillä se herättelee ja valmistelee kroppaa mukavasti kovempaan suoritukseen. Testijuoksu 15km matkalla parani huhtikuusta 4min 45sek, vaikka syke oli samaa luokkaa (huhtikuussa keskisyke 174, nyt 175). Lähdin liikkeelle rennosti, ja kiristelin vauhtia joka 5km jälkeen. Juoksu tuntui hyvältä, suht helpolta ja taisin olla aika hyvin palautunut. Tämän hetken kunnolla 15km taittui ajassa 62.16, mikä tekee keskivauhdiksi 4.09 min/km. Sunnuntai aamuna juostiin Johannan kanssa 10km PK-ta Hakkarin maastoissa, missä pidetään SM-maastot ensi vuoden toukokuussa.

Hippasille..

Tapasin viikonlopun aikana minulle tärkeitä ystäviä, kavereita, veljeä ja vanhempia. Lauantai iltana tuli ulkoulutettua korkkareita myöhemmin. Sunnuntaina vietettiin iskänpäivää, ja käytiin veljen kanssa kotona. Minulla on mailman paras iskä. Vanhempien luona oli tietenkin hyvää ruokaa, ja pullakahvit juotiin. Niitä piti sitten sulatella päiväunien kanssa. Tarkoituksemme oli vielä mennä elokuviin ennen kuin lähtisin ajamaan Mikkeliin. Kävi niin, että autostani pamahti ikkunalasin nostaja rikki. Elokuva vaihtui lasinkorjaukseen Jeesus teipillä ja muovipussilla, ja siinä sitä sitten kaasuteltiin kotiin Mikkeliin. Vielä tänäänkin on humissut ja pärissyt korvissa. Tämä viikko on alkanut vuoristoradassa - olen iloinen mukavasta viikonlopusta ja ihmisistä, mutta ikkunan korjaus tuli yllättäen kalliimmaksi mitä olisin osannut odottaa. Aamulla oli V-käyrä huipussaan, ja tunsin itseni käveleväksi räjähdysvaaraksi. Tampereen vierailu sai taas miettimään kuinka paljon tärkeät ihmiset rikastuttavat tätä olemista. Minun työni on nyt Mikkelissä, ja täällä on kivaa juosta ja treenata. Silti tuntuu haikealta kun miettii miten kivaa oli pitkästä aikaa olla siellä omien joukossa, niiden ihmisten kanssa jotka olleet jo pitkään osa minun elämääni. Nämä ovat varmaankin aika inhimillisiä tuntemuksia kivan viikonlopun jälkeen kun tipahtaa takaisin arkeen. Siispä eteenpäin vaan! :)

..kotimatka taittui näin.

Matka jatkuu keskiviikko aamupäivällä kohti Kokkolaa. Siellä järjestetään Kokkola Material Week ja jokavuotiset lujitemuovipäivät. Lenkkitossut ja juoksutrikoot lähtevät mukaan - meinaan käydä fiilistelemässä hieman vanhoja lenkkimaastoja ;)

Juoksukipaleita 
- matolle, maantielle, maastoon, radalle, aamulenkille...ei jätä kylmäksi!

Kat Deluna – Run The Show (featuring Busta Rhymes) - New Album Version
Skillet – Madness In Me
Skillet – Not Gonna Die
Skillet – Sick Of It
Skillet – Rise
Lady Gaga – Do What U Want
Aura Dione – Friends
David Guetta – Memories - feat. Kid Cudi
Pitbull – Hey Baby (Drop It To The Floor)
50 Cent – Ayo Technology
Timbaland – Morning After Dark (Featuring Nelly Furtado & SoShy)
Alex C feat. Yass vs. Ski – L'amour toujours - Radio Version
Eminem – Berzerk
Spekti – Juomalaulu
Raaka-Aine – Odota
Doom Unit – Killing Time
Osmo Ikonen – Running Till The Rainbow Ends
Sadetanssi – Enimmäkseen ulkopuolinen
Papa Roach – Hollywood Whore
Sum 41 – Still Waiting
Crossfade – Cold
P.O.D. – Youth Of The Nation
Limp Bizkit – Rollin' (Air Raid Vehicle)
Disturbed – Asylum
Disturbed – Inside The Fire
Disturbed – Indestructible


P.S Ei anneta marraskuulle periksi!

:)

Ulkona on harmaata - sataa joko räntää tai vettä. Se on marraskuu nyt, sillä töistä lähtiessä on jo pimeetä. Onneksi Mikkelin Fressillä pyörii juoksumatto, ja kun on vielä oikein isot ja tukevat kuulokkeet yhdistettynä Lumian Spotifyyn niin ne pysyy paikoillaan vaikka säätäisi hitusen lisää vauhtia perusjuoksuun. Ei pidä kuitenkaan kuunnella liian raskasta musiikkia, ettei jää moodi päälle. Reippaan 45min mattoverryttelyn  kylkeen tein keskivartalolle ja jaloille hieman punttitreeniä, hyppelyitä ja liikkuvuutta. Minulla oli niin hyvä fiilis treenin ja saunan päälle, että kävin hakemassa Stadiumilta parit Niken juoksukengät lisää. Toisilla juoksen matolla talven, ja toisiin peruslenkkareihin tulee melko nopeaa kilsat täyteen. Jos juoksee vuodessa lähemmäksi 5000km, niin se tarkoittaa sitä että kuluu vuodessa viidet lenkkarit. Säästän siinä mukavasti, kun ostan hyväksi todetut tossut n.60-70% alennuksella. Tiistaina räjähtelin Urpolan ylämäissä lenkin lomassa, ja eilen nollasin Kalevankankaalla hieman reippaammassa vauhdissa. Tänään tuli käytä aamulenkillä, ja jatkoin iltapäivällä juoksumatolla sekä pientä lihaskuntoa tehden. Huomenna matkaan Lahden kautta Tampereen suunnalle. Ohjelmassa on mm. 15km testijuoksu, tuparijuhlat ja isänpäivänviettoa.  On ollut välillä kova ikävä ystäviä, kavereita ja ihmisiä sieltä suunnalta.Nyt äkkiä pää tyynyyn, niin tulee huominen nopeampaa. 

Kivaa viikonloppua!

Lokakuu 2013

Juoksijoille on tyypillistä, että kilpailukauden jälkeen pidetään noin 2-4 viikkoa ns. ylimenokautta. Omalla kohdallani tämä siirtymä kilpailukaudesta ensimmäiseen peruskuntokauteen on ajottunut juuri viimeisen maratonin jälkeiseen aikaan. Ylimenokaudella on oleellista antaa mielen levätä ja harrastaa liikuntaa ilman harjoitusohjelmaa tai levätä kokonaan. Ensimmäisellä viikolla lepäsin pari päivää, ja sen jälkeen siirryin harrastamaan muita lajeja; uinti, pyöräily, sauvakävely, ryhmäliikunta ja lihashuolto. Nyt olen jo hieman juoksennellut, ja se tuntuu kevyeltä. Viikko ennen maratonia syntyi lapaset, ja viikko jälkeen säärystimet. Nyt on tulossa pipo! En muistanut enää kuinka siistiä on keinua maaston mukaan fillarin selässä. Parasta on se kun lähtee, ja unohtaa ajankulun metsässä. Aktiivinen elämä pitää minut virkeänä, enkä olisi minä jos makoilisin illat sohvalla. Tämä on ollut poikkeuksellinen maratonista toipuminen, sillä mieleni on edelleen hyvä eikä sitä normaalia tyhjyyden tunnetta/ masennusta tullut.

Olen miettinyt mennyttä kautta, ja suunnitellut tulevaa. Mikä meni hyvin, mitä kehitettävää jäi, mitkä ovat tulevat tavoitteet kaudelle 2014? Olen pohtinut aikatavoitteita, tehnyt pientä budjettia ja vähintäänkin haaveillut myös harjoitusleiristä lopputalvesta/ keväällä Portugalissa. Jos innokkaita juoksijoita löytyy mukaan, niin minuun saa ottaa yhteyttä. Yhtä tärkeää kilpailullisten tavotteiden lisäksi on edelleen säilyttää tekemisen mielekkyys, into ja hauskuus.

Ainiin, sain palautetta että pitäisi kirjoittaa blogiin välillä jotain muuta kuin urheilua. Jos alotan sillä, että kerron mitkä kymmenen asiaa ovat minulle tärkeitä/ saavat hyvälle tuulelle (eivät ole järjestyksessä).

1. Aurinko
- Kaikki vuodenajat ovat kauniita kun paistaa aurinko.
2. Aamut
- Olen aamuihminen. Herään melkein aina pirteänä, ja nousenkin samantien. Useasti lähden myös lenkille. En jaksa teeskennellä nukkuvaa, jos ei väsytä.
3. Musiikki
- Kuuntelen musiikkia kaikenaikaa (autossa, pyörän selässä, treenatessa, kaupassa jne.)
4. Päiväunet
- Mikään ei voita viikonlopun kiireettömiä päiväunia
5. Juokseminen
- Yksin, kaksin ja porukassa. Asfaltilla, maastossa, metsässä. On aivan sama, kunhan saan toteuttaa tätä harrastusta ja kilpailla terveenä.
6. Ystävät, kaverit ja hyvät tyypit
- Ilman toisia ihmisiä olisi tylsää. Välillä on aikoja, kun ne niitä on lähettyvillä vähemmän. Toisaalta laatu korvaa määrän :)
7. Keskustelu 
- Tykkään puhua, kuunnella, pohtia, analysoida, nähdä asioissa hyvät ja huonot puolet. Se on se vuorovaikutus.

8. Uuden kokeilu/ innostuminen
- Impulsiiviselle luonteelleni on tavainomaista innostua ja kokeilla, eikä tämä rajoitu pelkästään urheiluun. Saatan myös toteuttaa päähänpistoni paljoakaan miettimättä, ja todeta ettei toimi tai ei huvitakaan mutta silloin on kokeiltu.
9. Hyvä ruoka
- Kun treenaa paljon, niin myös ruoka saa maistua ja viedä nälän pois.
10. Olla sujut itsensä kanssa
- Olisi vaikeaa olla onnellinen, jos olisi kaikenaikaa riittämötän olo. En ole elämänhallinnan mestari tai jokahetki tyytyväinen kaikkeen, mutta pääsääntöisesti mulla on jokapäivä hauskaakin ja teen asioita vähintäänkin suurella intohimolla :D
11. Elokuvat 
- Vuokrattuina, telkkarista tai elokuvissa käynti. Hyvä elokuva saa unohtamaan kaiken muun ja pistää miettimään- hyvässä tai pahassa.
12. Sauna

Taidan jatkaa tätä listaa, kun jokin tulee mieleen. Täältä löytää keinot pahan päivän varalle- olkaa hyvä! ;)

Vantaan maraton 2013

Kuukausi takaperin sain kokea ensimmäistä kertaa maratonin kurjemman puolen, kun jouduin keskeyttämään SM-maratonin vatsavaivojen vuoksi. Hetken aikaa se tuntui omassa päässäni epäonnistumiselta, ja siltä kuin kova työ olisi mennyt hukkaan. Meni viikko tai kaksi, niin olin taas fyysisesti ja pääkopallisesti sama nainen kuin aikaisemmin. Kelit muuttuivat viileämmiksi samaan aikaan kuin käynnistelin taas kovempaa harjoittelurupeamaa Vantaan maratonia varten. Vasemman jalan akillesjänne kipeytyi hieman, ja ehdin jo huolestua. Vietin kolme päivää juoksematta, ja otin kaikki viisaat neuvot vammojen hoidosta vastaan. Sen viikonlopun olin miltein kokopäiväinen jalkojen hoitaja - tuli seisoskeltua kylmässä järvivedessä, hierottua, venyteltyä, rullailtua ja leikittyä kinesioteippausten kanssa. Kävin kerran uimassa, ja sitten useamman kerran uudestaan. Vaihtelua on löytää jokin uusi laji, johon voi hieman hullaantua, opetella tekniikkaa ja ennenkaikkea käyttää palauttavana/ korvaavana harjoitteluna. Akillesjänne parantui ja pääsin jatkamaan juoksemista. Kävin Pieksämäellä juoksemassa 6.10 Osmon Superhölkässä 1/4 maratonin aikaan 43.14, jonka jälkeen taas kevenneltiin Vantaan maratonille 13.10. Viimeisen viikon aikana juoksin hieman enemmän mitä normaalisti viimeisellä viikolla ennen maratonia. Ei huono vaihtoehto, jää se turha vouhottaminen vähemmälle.

Mitä miettii kun juoksee maratonia? 

Eilinen lähtölaukaus pamahti klo 11, ja sitten taas mentiin. Kun lähtö on tapahtunut, niin se on ikäänkuin yksi helpotus, koska silloin pääsee jännittämisestä eroon. Alkuhan tuntuu aina hyvältä, ja ensimmäiset kilometrit tuppaa mennä joka kerta hieman rivakammin mitä tavoitevauhti on. Eilen maltoin mieleni, ja ensimmäinen neljännes meni tosi helposti tavoitevauhtia eli 4.30 min/km. Keli oli sopivan viileä, eikä minun tarvinnut paljoakaan juoda tai ottaa geelejä. Reitillä puhalsi paikoin vastatuuli, ja se entisestään peitti hikoilua. Kolmeenkymppiin asti juoksu taittui hyvällä rytmillä ja rennosti. Tiesin olevani naisten sarjassa toisena, ja juoksemassa kohti omaa tavoiteaikaani. Kaveri vieressä huikkasi, että pidetään sama tahti viimeisellä kierroksella. Kun kysytään, että mitä miettii maratonia juostessa, niin minä  vastaisin että keskityn juoksemaan tavoitevauhtia mahdollisimman rennosti ja taloudellisesti. Se on tietenkin aina plussaa, kun väsyneitä selkiä tulee vastaan ja jos pääsee kokemaan ohittamisen riemua. Minua ainakin ärsyttää joka kerta, jos lopussa joku menee ohi. Maratonilla viimeinen kymppi on sellaista puskemista, jossa otetaan loput mehut irti. Vauhti hieman hiipui, mutta maaliviiva ylittyi ajassa 3.11.39. Jalkoihin sattui, mutta päällimmäisenä tunsin suurta helpotusta ja onnistumisen tunnetta. Nämä ovat niitä antoisia hetkiä, minkä takia on intoa harjoitella päivästä toiseen ja haastaa itsensä. Se riittää johonkin asti, että on intoa juosta. Kiitokset lähtee minun asiantuntevalle valmentajalle, mukavalle juoksuseuralle ja kätevälle hierojalle!! :)

Teippi ei tahtonut pysyä mukana.

SM-Maraton 2013 ja Plan B

Viime lauantaina juostiin Jyväskylässä Finlandia maratonin yhteydessä SM-maraton. Olin lähtöviivalla itsevarma, niinkuin kuuluukin olla aina kisaamaan lähtiessä. Valmistautuminen oli sujunut hyvin, olinhan tehnyt ennätyksiä lyhyemmillä matkoilla koko kesän ja kahden viikon viimeistelyjakso oli sujunut kivasti. Viimeisillä lenkeillä oli meno sen tuntuista, että kun kiihdytin nopeusvetoa ylämäkeen, tuntui kuin olisin lasketellut loivaan alamäkeen. Kilpailussa juoksin aikatavoitteen mukaisesti ensimmäisen puolikkaan 1.34.30. Keli oli upea, ihmiset kannustivat reitin varrella ja juuri minua varten oli lähtenyt mukaan huolto-ja kannustusjoukkoja. Puitteet hyvälle juoksulle oli paremmat kuin koskaan. Puolen välin jälkeen n.23-24km kohdalla erään juottopisteen jälkeen jysähti pistos/ kramppi vatsaan. Ajattelin, että tämä menee vielä ohi. Keli oli kuuma, ja minun oli pakko saada juotavaa edes hieman kurkusta alas joka juotossa. Vauhti alkoi hiipua, eikä pistos hellittänyt. Olin etukäteen suunnitellut, että juuri 15-18km ennen maalia saa alkaa laittamaan itseään likoon oikein toden teolla. Jaloissa oli voimia, tunsin pientä nestehukkaa (kuuluu asiaan), mutta vatsaan vaan sattui. 30km kohdalla olin vielä jossain aikataulussa - mutta vaikka kuinka yritin niin juoksemisesta ei tahtonut tulla mitään. Jatkoin vielä 5km, ja sen jälkeen minun ratkaisuni oli jättää juoksu kesken. Jos en pysty täysipainoiseen juoksuun, niin minulle ei riitä SM-kilpailussa kipeellä vatsalla juostu sinnepäin aika. Nappasin numerolapun irti, ja olin lakannut hikoilemasta, varmaan hieman kalpea ja jalat tuntuivat kankeilta. Oli sellanen tyhmä, pettynyt ja tyhjä olo kävellä suihkuun.

Aina urheilussa ei kaikki mene niinkuin suunnittelee. Minä selvisin lauantaista kohtalaisen hyvin, koska sille päivälle oli sovittuna ohjelmaa. Ja kun on kivoja ihmisiä ja mukavaa tekemistä, on ikäänkuin pakko skarpata. Tietenkin heti ensimmäisenä mietin, että lähden vielä yrittämään maratonin ennätystä myöhemmin syksyllä. Kun on uutta suunnitelmaa, niin sen avulla pääsee jo hyvin PITKÄLLE. Se auttaa paljon, kun on ihmisiä joille voi asiasta vähän jauhaa :) Vaikka kuinka väänsin ja käänsin, niin ei se harmitus kuitenkaan heti hetkessä mennyt. Sunnuntaina mua väsytti ja otti pattiin; nukuin ja olin sisällä omissa ajatuksissani koko päivän vaikka ulkona oli ihana keli. VIRHE. Maanantaina lähdin työmatkalle Belgiaan, ja se toi mukavasti muuta ajateltavaa. Ihastuin vallan Leuvenin kaupunkiin, enkä olisi halunnut lähteä kotimatkalle niin pian. Päivä toisen jälkeen on harmittanut vähemmän, jalkoja ei enää särje, olen päässyt lenkkeilemään ja suunnitelma B Vantaan maratonista 2013 vaikuttaa hyvältä. Joku sanoi joskus, että onnellisuus on sitä kun ei koko aikaa vituta, niin kyllä se näin on ainakin tällä viikolla mennyt. Kokonaisuudessaan viimeinen viikko on pitänyt sisällään paljon mukavia asioita, joita ei kannata peitota yhdellä pieleen menneellä juoksulla.

Tästä jotain opittavaa:

- Harrastuksen pitää etupäässä antaa mielihyvää ja vahvistaa eikä masentaa. Kuitenkin pieni "ravistelu" tekee joskus hyvää 
- Kun ottaa hieman rennommin asiat, niin lopputulos voi olla parempi -> vatsa ei tykkää liiasta jännittämisestä?
-  Vuoden 2013 aikana Suomen rajojen sisällä on arviolta 500 marartontapahtumaa, maantiejuoksua, ratajuoksua, hölkkää tms. - jos yksi menee pieleen niin tulee seuraava tai sitten voi lähteä ulkomaillekin kisaamaan :)
- Juokseminen tuntuu erityisen hyvältä muutaman päivän tauon jälkeen, eikä ollut käynnistysvaikeuksia

Tästä mennään taas eteenpäin ja kasvetaan juoksijana ja ihmisenä! :)